Avainsanaan ‘RENT’ liitetyt artikkelit

Marco Bjurströmin versio RENT pyörii taas Helsingissä. Tällä kertaa kuitenkin vähän realistisemmasta draamasta asiaa. Alkuvuodesta YLE esitti ruotsalaisen kolmiosaisen TV-Draaman ”Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin”, joka perustuu Jonas Gardellin samannimiseen menestyskirjaan. Draama käsittelee AIDSin saapumista Ruotsiin ja sen vaikutusta ihmisiin.

En tässä analysoi sarjaa suuremmin, mutta suosittelen sen katsomista. Nostan kuitenkin muutaman pointin esiin.

Sarjan kerronta oli mielenkiintoinen: eri aikatasot risteilivät ja poukkoilivat muodostaen helminauhamaisen mosaiikin. Henkilöiden lapsuus ja nykyhetki kulkivat käsikädessä. Mielenkiintoinen ja toimiva ratkaisu. Henkilöt olivat uskottavia ja koskettavia, vaikka yhden päähenkilöistä uskonnollinen tausta tuntui vähän tarkoituksen hakuiselta. Raastavuutta sarjassa riitti: miten ihminen päätyykään ongelmajätteeksi tai epätoivoisiin ratkaisuihin. Mukana oli myös hulvattomia hetkiä: viimeisen jakson teatraaliset hautajaiset olivat kaikessa campissaan upeat. Sellaisia saisi olla oikeastikin ja täällä Suomessa.

Olin viime kesänä mukana Ruotsissa järjestetyssä Just A Little Luvin’ – larpissa, joka käsittele AIDSin saapumista New Yorkiin. Tuota taustaa vasten TV-sarja kosketti, koska olin ”elänyt” viikon ajan 80-luvun AIDS-draamaa. JALLissa kaksi ystäväryhmää kokoontuu maaseudulle viettämään yhdessä 4th of July-juhlat (jenkkien itsenäisyyspäivät). Nimensä peli on saanut Dusty Springfielsin samannimisestä laulusta.

Pelin eri päivät kuvastivat aina tiettyä vaihetta epidemiassa. Ensimmäisenä päivänä kukaan ei vielä tiedä AIDSista. On vain homorutto, mutta kukaan ei piittaa. Toisena päivänä tieto AIDSista on levinnyt. Pelot, epätietoisuus ja paranoia johdattavat ihmisiä. Kolmantena päivänä ihmiset tiesivät miten AIDS tarttuu ja sen kanssa osattiin elää. Toivoakin oli.

Pelin aikana kävimme läpi kolmet 4th of July juhlat. Juhlien välillä tapahtui aika hyppy aina seuraavaan vuoteen. Kunkin pelisession päätteeksi arvottiin ketkä hahmot ovat saaneet tartunnan ja ketkä kuolivat. Tulosten odottaminen oli raastavaa, mutta niin oli pelikin. Tunteet olivat jatkuvasti pinnassa. Niin ilo, suru kuin pelkokin.

Vaikka peli olikin rankka, se oli hieno kokemus. Oli upeaa jakaa kesäinen viikko maaseudulla seurueessa, joka oli kokoontunut ympäri maailmaa pelaamaan ja elämään yhdessä.

Peli järjestetään tänä vuonna Tanskassa. Kyseessä ei ole perinteinen ”puska-larppi”, joten voin suositelle sitä vahvasti kelle tahansa, joka on tarpeeksi rohkea heittäytyäkseen. Se on sen arvoista.

Mainokset

Tänään pitäisi mennä katsomaan illalla RENT. Mikä olisikaan sopivampi päivä, kuin jenkkien Halloween, Angelin suosikkijuhla? Angelin hautajaiskohtauksessa Mimi (muistaakseni) muistelee Angelia ja kertoo Halloweenin olleen hänen suosikkinsa kaikista juhlista.

Kuten varmaan jo TADAMin RENT arviosta muistatte, niin kyseessä on mulle varsin rakas ja henkilökohtainen teos, jollain tasolla niitä harvoja pyhiä asioita maailmassa. Hahmojen kohtalot kun tuntuvat olevan suoraan omasta ja lähipiirin elämästä.

Joskus lukiovuosina samaistuin tosi vahvasti Rogeriin, mutta joitain vuosia myöhemmin tajusin, että olen niin oman elämäni Mark. Kaikki mätsää yksi yhteen. Ironista vai surkuhupaisaa?

Hesarin teatterikriitikko Suna Vuori oli kehunut RENTiä, joten täytyy olla hyvä. Visuaalisuus kuvien perusteella on vähän ärsyttänyt, puvustus lähinnä. Mutta Angelin irokeesistä olen pitänyt! Mutta sen näkee illalla, jollei tämä alkkava lumisade hautaa meitä alleen. Launtaille olsi sit toiset liput RENTiin.

Mutta Halloweenista.

Halloween on ollut mulle tosi pitkään tärkeä juhla, johon olen aina panostanut. Pidin varmaan ala-asteella ekat Halloween juhlat kavereille ja sen jälkeen sitä onkin juhlittu eri muodoissa vuosien varrella. Niinä vuosinä, kun olen jaksanut kunnolla panostaa, olen itse kovertanut kurpitsalyhdyn ja muuttanut asuntoni sopivaksi.

Vanhasta kelttiperinteestä markkinajuhlaksi muuttunut Halloween ei silti ärsytä mua yhtään niin paljon, kuin esim joulu. Kun ihmiset alkavata puhua joulusta jo lokakuun alussa ja kaupatkin alkavat tyrkyttää joulua totean usein, että emmehän ole viettäneet vielä edes Halloweenia!

Olen nyt katsonut Buffy Vampyyrintappajaa paljon. Siinä todettiin mielestäni Halloweenista kivasti, etä silloin saat olla se kuka oikeasti olet, mutta pienellä twistillä ja potenssiin kymmenen.

Halloweeniin kuuluvat elokuvat. Nyt jättäisin tästä Halloween-leffasarjan pois. Esimerkiksi Tim Burtonin Sleepy Hollow tai Rocky Horror Picture Show sopivat paljon paremmin. Kunnon Halloween tunnelmaa ilman lempivien teinien silpomista 😉 Musiikiksi Diamanda Galasia ja illalla kävelemään pimenevälle hautuumaalle nauttimaan hautalyhtyjen valosta.

Tai jos haluat sen kurpitsalyhden tehdä, voit tehdä siitä kotoisamman version: naurislyhdyn! Myös alkuperäiset Jack O’ Lanternit olivat juuri nauriita. Mutta liekkö koko ja helpompi työstettävyys sitten vaihtaneet materiaalin kurpitsaksi?

Rent ( TaDaM) 7.2.2012

Posted: helmikuu 8, 2012 in Teatteri
Avainsanat:

RENT on niitä harvoja asioita maailmassa, jotka jollain tasolla ovat minulle pyhiä. RENT on mulle rakas ja todella henkilökohtainen teos. Siksi Ruotsinkielinen versio nostatti lähinnä ärtymystä (ja se varmaan tästä tekstistä näkyykin). Voisin puhua jo jumalanpilkasta tai pahemman luokan rieunauksesta. Kyseessä oli oppilaitosprojekti, joka varmasti asettaa omia rajoituksiaan toteutukselle, mutta onneksi RENT ei vaadi massiivista lavastusta ja erikoistekniikka. Kritiikkini kohdistuukin ensisijaisesti ohjaajan näkemykseen. En ole puristi, mutta mielestäni tässä mentiin jo liian pitkälle.

Suurimpia ongelma tuntuu olevan liian pieni näyttämö, joka on ahdettu aivan täyteen, joko lavastetta tai ihmisiä. Lavastus on toimiva ja linjassa RENT:n traditioon, kiitosta siitä. Kiitosta saa myös lumiprojisoinnit ja lopun ”elokuva”, jossa tavanomaisen hymyileviä näyttelijöitä otosten sijasta näytetään oikeasti pätkiä vuoden varrelta ystävien elämästä. Mutta takaisin ongelmiin.

Jostain käsittämättömästä syystä suurin osa musikaalin lauluista on pätkitty ilman pätevää syytä ilman logiikkaa. Läpilaulettuna musikaalina RENT:n biisit sisältävät paljon informaatiota ja nyt tarina jotenkin ontuu, kun osa jutuista puuttuu. Osa lauluista on muutettu puheeksi ja väleihin ohjaaja on lisännyt omaa materiaaliaan, joka ei ole yhtään linjassa muuhun show’hun. Lopputulos on se, että kesto ei ole muuttunut mihinkään. Olisivat pitäytyneet täysin alkuperäisessä materiaalissa. Järkyttävän huonon Hollywood-filmatisoinnin vaikutus on myös näkyvillä.

Nyt analysoin showta alusta loppuun tarkemmin. Juonipaljastusten välttämiseksi, suosin hyppimistä eteenpäin.

Ohjaajalta on ihan kiva idea tuoda alkuun soimaan Puccinin La Boheme-oopperan (johon RENT perustuu) Muzette-teema, joka sovitettuna kuullaan muutamassakin kohtaa musikaalissa. Tämä onkin ainoita ohjaajan lisiä, jotka puolustavat paikkaansa. Näyttämöllä tanssitaan melekin jatkuvasti, myös päähenkilöt. RENT on siitä nautinnollinen musikaali katsottavaksi, että se ei perustu näyttäviin tanssinumeroihin. Tähän niitä on nyt ympätty, eivätkä ne ole paikoitellen yhtään linjassa musiikin kanssa. Vaivaannuttavaa katsottavaa, kun tahtoisin vain nauttia musiikista ja keskittyä henkilöihin. Keskittyminen on muutenkin hankalaa, koska näyttämö on ahdettu täyteen ihmisiä jotka hääräävät kaiken aika jotain.

Tässä versiossa Angelia esittää nainen. Näyttelijä suoriutuu vaativasta roolista hyvin, mutta avautuuko hahmo nyt yleisölle, joka ei tunne tarinaa entuudestaan? Today 4 U:n koreografia oli poikkeuksellinen normaaliin verrattuna, mutta hauska variaatio Madonnan klassisesta Vogue-tanssista. Kohtaus oli muutenkin hauska, koska siinä Angel muutti muutkin pojat Drag-queeneiksi.

Roger oli mukavan angstinen, mutta hahmo emaskuloitiin liihottavilla tanssiliikkiellä. Roger on angstinen rokkikarju, ei mikään runoneiti. Tango Maureeniin oli tuotu kasa tanssijoita. Vähempikin olisi riittänyt tuomaan esille selvemmin Maureenin luonteen. Onnistuneimpia ohjaajan lisiä oli jakaa Out Tonight biisi kolmelle stripparille. Nämä tytöt tanssivat kunnolla ja olivat oikeasti seksikkäissä alusvaatteissa pvc-järkytysten asemasta. Sai vähän silmäniloakin 😉 Kohtauksen myötä heräsi myös kysymys: miksi naisten seksuaalisuutta oli teoksessa korostettu. Maureenin ja Joannen annettin lesboilla mielin määrin, mutta Mimi ja Roger, eikä Angel ja Collins suudelleet missään vaiheessa.

Over the Moon oli raiskattu täysin: muutettu puheeksi ja typistetty lyhyeksi hetkeksi. Over the Moon on omia lemppareitani showssa ja olisin halunnut nähdä sen kunnollisen. Musiikin osalta sovitukset kyllä soivat upeasti ja bändillä oli mahtavat synasoundit. Santa Fe-biisin aikana lavalla tanssinut kaktus oli jo todella säälittävä yritys luoda lavalla ylimääräistä toimintaa. Miksi? Collinsin rastapipo oli hauska vaihtelu valkoisen muslimipipon sijasta. Harmi vain ettei näyttelijän äänessä ollut toivottua syvyyttä ja tunnetta.

Myös La vie Boheme oli pätkitty ja se jäi varsin laimeaksi. Varmaan ainoat kokonaisina säilytetyt biisit olivat Take me or Leave me ja What you own. Toisen näytöksen alun uudenvuoden costyymit eivät olleet paikoitellen ollenkaan linjassa aikakauden suhteen: Jack Sparrow ei kuulu 90-l alkuun.

Contact ja Without you olivat vaihtaneet tässä paikkaa. Contact kyllä istui Mimin huumefantasiaksi, mutta Angelin kuoleman suhteen paikan vaihto ei toiminut loogisesti. Varsinkin kun kuoleman jälkeen siirryttiin vappuun, mutta hautajaiset olivat vasta Halloweenina. Järkyttävimmän pätkimisen oli kokenut Hautajaiskohtaus Goodbye love. Tästä ei ollut jäljellä paljoa mitään. Kaikki tunnepoitoiset osuudet olivat poissa.

Tämän jälkeen loppu olikin yhtä alamäkeä. Lavalla hyppi todella pitkään ampiaiseksi naamioitunut piriorava. Siis anteeksi mitä! Ohjaajalla on täytynyt olla visio hukassa tai pakko saada kaikkea typerää mukaan. Mutta Mimin ihmeparantuminen vei kaikelta pohjat. Angel hyppimässä glitterpuvussa, Mimin herää ja hypätään suoraan Laulamaan ”Theres only us:sia”…. ei mitään selitystä tai puhetta. Hätiköityä ja kamalaa.

Tämän produktion nähtyäni en ihmettele yhtään, miksi jotkut tekijät ovat tarkkoja esitysoikeuksien suhteen. Ohjaajan visio sai minut lähinnä vihaiseksi. Nuoret näyttelijät tekivät parhaansa tuossa kaaoksessa, mutta jos ohjaus kusee, niin hyvätkään näyttelijänsuoritukset ei kokonaisuutta pelasta. Mukana oli paljon tyhjiä kohtia, joissa oli vain pimeää. Näitä ei pitäisi tulla.

Katsomossa oli lähinnä lapsia ja eläkeläisiä tässä näytöksessä. Nämä eivät taida olla aivan RENT:in kohderyhmä? Näin RENT:n Lahdessa vajaa vuosi sitten ja siellä teos kosketti ja huvitti. Toisen näytöksen itkin melkein läpeensä. Samaa ei voi sanoa tästä. Tunnelma laahasi, eikä itkuballadit liikuttaneet. RENT ansaitsee parempaa. Helsingin ensi syksyn versiota odotellessa…

Hemmottelua alkutalvesta.

Posted: tammikuu 3, 2012 in Teatteri
Avainsanat:,

Meitsiä hemmotellaan alkuvuoden teatteritarjonnalla. Seinäjoelle tulee Rocky Horror Show ja Helsinkiin ruotsinkielisenä RENT. Molemmat ovat oppilaitosten puitteissa tehtäviä produktiota, mutta enpä anna sen haitata. Molemmat olen nähnyt aiemminkin, mutta ovat sen verta suosikkikamaa, että pakko tsekata uudestaan. Jostain luin, että RENT olisi tulossa ensi syksynä Helsingissä myös Aleksanterin teatteriin. On tämä vuosi kyllä hemmottelua!