Arkisto kategorialle ‘Kohde’

Alan Mooren viktoriaaninen melodraama sarjakuva From Hell, maalaa kuvaa okkultisesta ja salaliittojen värittämästä Lontoosta. Se pyrkii hahmottamaan ratkaisua Viiltäjä-Jackin mysteeriolle ja teosta voisikin luonnehtia graafiseksi tutkimukseksi. Jos teoksen jaksaa lukea, kannattaa perehtyä myös laajaan lähdeosioon, jossa Moore käy läpi melkein kuva kuvalta tutkimuksiaan aiheesta.

Eräs mielenkiintoisimmista osista sarjakuvassa on Viiltäjänä toimivan tri Gullin tekemä okkulttinen matka Lontoon halki, jossa hän käy läpi sekä Lontoon historiaa, että miehisyyden ja naiseuden taistelua, joka lopulta kahlitsee naiseuden. Matka on eräänlainen rituaali, ennen kuin Gull aloittaa murhansa. Teokseen en mene tässä tarkemmin, mutta suosittelen sen lukemista, jos vain kärsivällisyyttä ja aikaa riittää.

Itse tein reitistä ns. kevyt version. Sarjakuvassa reitti kuljetaan yhden päivän aikana kronologisesti, mutta minä menin reittiä pienemmissä osissa usean päivän ajan muiden Lontoon kohteideni mukaan. Tämä jo siksikin, että reitti kattaa Lontoota laidasta laitaan ja joihinkin paikkoihin pääsemisessä kestää kauan.

Sarjakuvassa matka taitetaan hevosavankkureilla, mutta nykyään siihen ei ole mahdollisuutta. Itse pyrin kulkemaan kävellen ja suosimaan maanpinnalla kulkevaa joukkoliikennettä: kaksikerrosbusseja ( menin yläkertaan etuikkunapaikalle, että voisin katsella suunnilleen samoja maisemia, joita Gull olisi katsellut), London overgorundia ja DLR:ää. Mukavasti myös tulee käytettyä muutakin kuin metroa 😀

Matkaan suosittelen seuraavia varusteita
– kunnon kengät: kävelyä riittää
– oyster-card, vyöhykkeet 1-2
– London AZ-kartasto: useat paikat eivät näy perus turistikartoilla ja tuntui olevan sosiaalisesti hyväksytympää kulkea sen kanssa, kuin turistikartan tai goole-mapsista printattujen karttojen kanssa.
– vesipullo, pientä evästä
– kamera
– vaatetus: reitti kulkee hienostoalueilta slummiin: kannattaa miettiä miten parhaiten maastoutuu kullekin alueille. Oma punk-tyylini istui aika hyvin kaikkialle, joten hyvin maastouduin, enkä herättänyt turhaa huomiota.
– rahaa ruokaan ja juomaan

Seuraavaksi esittelen keskeiset paikat reitin varrelta ja vinkkejä matkustamiseen ja muuhun oheistoimintaan:

0. 74. Brook Street
Talo, jossa tri. Gull asui. Voit aloittaa reittisi täältä, lähteehän Gullkin sarjakuvassa liikkeelle sieltä, mutta itse kävin täällä erikseen. Talo sijaitsee lähellä Lontoon suurinta shoppailukatua, Regent streetiä, eli jos mielesi tekee käydä vaikkapa Hamleysin lelutaivaassa, voi tämän paikan tsekata samalla. Lähin metroasema on Bond street.

1. Battle Bridge Road
Naiseuden viimeiset riippeet tuhottiin roomalaisten lyödessä kelttikuningatar Boudiccan. Tällä hetkellä paikalla on King’s Crossin juna-aseman laajennusrakennustyömaa. Paikalla ei ole edes kylttiä kertomassa tuosta taistelusta. Kaupunkirakentaminen jyrää 😦

Hauska lisä, jos haluaa King’s Crossilla käydä, niin voi käydä laitureiden 9 ja 10 välillä. Legenda kertoo, että Boudicca haudattiin niiden väliin. Huomaat myös, että paikalla ei ole mitään tekemistä Harry Potterin kanssa. HP-faneille on varattu pyhiinvaellusnurkkansa toisaalle.

2. London Fields, Hackney:
Saksit palvoivat siellä aikoinaan sankareitaan, mm miestä, joka tappoi teutonien kuun jumalan Mannin. Paikka toimi myös saksein hautausmaana. Runoilija William Blake on runoillut paikasta: ”Orjuutettuina Albion tyttäret itkevät värisevää valitusvirttä…”. Albion Drivelta Gull jatkaa matkaansa.

London Fields on kauimmaisimpia paikkoja reitillä, joten sille kannattaa varata oma aikansa. Matkustin ensin metrolla Islingtonille, josta vaihdon London overgorundiin, jolla matkustin Hackney Centraliin. Sieltä sitten kävelin lopun matkan London Fieldsille.  Gullin aikaan se oli joutumaata. Nyt paikalla sijaistee mm. jalkapallokenttiä. Taas hieno osoitus kaupunkirakentamisesta.

3. Bunnhill Fields
Vapaakirkollinen haustausmaa, jossa runoiija William Blaken hauta sijaitsee. Blake oli profeetta ja druidi. Hän vihasi aurinkoa (miehisyys) ja palvoi kuuta (naiseus). Mutta Blaken haudan vieressä oleva Daniel Defoen haudan oleva obeliski (auringonjumalan symboli) peittää sen varjollaan.

Bunnhill Fieldsin hautausmaalle pääsee helpoiten metrolla, kun hyppää pois kyydistä Old Streetillä ja kävelee loppumatkan. Bunnhill Fieldsiltä on erittäin lyhyt maka seuraavaan kohteeseen:

4. St Luke’s Old Street
Okkultti arkkitehti Jonathan Hawskmoorin suunnittelema kirkko, jonka torni on obeliski: taas uusi alttari auringolle. Nykyään kirko toimii Lontoon sinfoniaorkesterin konsertisalina.

Jos sää ja jalat sallivat, voi matkaa jatkaa Northumption Squarelle, joka on eräs sarjakuvan tapahtumapaikoista. Vapaamuurareilla on osansa tällä paikalla ja tarinassa. Mukava puistoale, jossa voi huvimajassa halutessaan istua ja hengähtää.

5. St George Bloomsbury
Taas Hawskmoorin suunnittelema kirkko, eräänlainen tribuutti Halikarnoksen mausoleumille ja Bacchuksen temppelille.

Lähin metroasema Tottenham Court Road.

6. Earl’s Court
Alue oli aiemmin nimeltään Billingswell ”Bellinos well”, auringonjumala Bellinon mukaan. Aluella sijaitsi aiemmin jumalan mukaan nimetty terveyslähde. Enää sitä ei ole. Sarjakuvassa Gull ja ajurinsa Netley pysähtyvät syömään Earl’s Courtissa. Jos et halua syödä munuaispiirasta, kunte sarjakuvassa, voit syödä vaikka lounaaksi kokonaisen brittiaamiaisen, kuten itse tein.

Earl’s Court on taas erillän muusta reitistä, että kannattaa miettiä tekeekö tähän suuntaan oman retkensä ja katselee samalla seudun museoita, gallerioita tms.


7. Kleopatran neula
Egyptistä tuotu obeliski. Jälleen auringon palvontaa. Löytyy Thamsein rannalta.

Tähän väliin kuuluisi Hercules Road, jossa Blake kirjoitti tekstejään, ja näki kaamean kummituksen joka ajoi hänet ulos talostaan, mutta sinne ei ollut fiksuja yhteyksiä, joten ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin.


8. Herne Hill:
Sarvipäisen Herne jumalan palvontapaikka ja jumalan mukaan nimetti kaupungin osa.

Herne Hill retki vaatii taas oman aikansa, koska on eräs reitin ääripäistä. Suosittelen käymään täällä aamusta. Metrolla Brixtoniin ja sieltä bussilla Herne Hilliin, josta voi sitten kävellä Herne Hillin ja Half Moon Lanen risteykseen.

9. St. John Horsleydown:

Taas Hawksmooin kirkko, jossa oli obeliksi, mutta kirkko tuhoutunut ja siitä on jäljellä enää perusta. Päälle on rakennettu ruma hallintorakennus.

Fiksuiten tänne pääsee menemällä metrolla London Bridgelle ja kävelemällä siitä perille. Suosittelen varmaan noin kolmesta neljään tuntiin lopun matkan suorittamiseen.

10. Monument
Jälleen yksi auringonjumalan symboli. London Bridgen yli Towerin puolelle ja Monument on kohta vastassa.

11. Tower
Druidit uskoivat, että rakennus saa voimaa kärsimykestä ja epätoivosta, ja mitäs muuta Toerilla historiassaan olisikaan? Se on rakennettu muinaiselle auringonpalvontapaikalle ja edustaa siis miehistä voimaa.

Tower on mielenkiintoinen paikka käydä tutustumassa, mutta kallis ja sinne ei kannata mennä pikavisiitille. Muutama tunti olisi hyvä varata aikaa, niin näkee kaiken olennaisen. Jos haluat mennä Toweriin, kannattaa reittiä jakaa usealle päivälle.

Towerilta kannattaa ottaa DLR ja matkustaa sillä Shadwelliin, jäädä kyydistä pois ja  katsastaa:

12. St. George in the East
Jälleen Hawksmoorin kirkko. Kirkkoa ei täysin ralennettu miehen ohjeiden mukaan, muutoin siitä olisi tullut hänen parhaansa. Muodossa on jotain Giegermäistä ja scifiä. Kirkossa toimii nykyään koulu.

Palaa DLR-asemalle ja jatka matkaa Limehouseen ja kävele jonkin matkaa löyttäksesi:

13. St Anne’s Limeouse
Hawksmoor ei saanut rakentaa kirkkoa haluamalleen paikalle ja se on  muutenkin puuttellinen: Hakwksmoore olisi halunnut sen torniin pyramidin, mutta pyramidia ei koskaan laitettu torniin, vaan se lepää kirkon edessä.

St. Annen edestä voit ottaa bussin kohti Spitalfieldiä.

14. Christ Church Spitalfields
Viimeinen Hawlsmoore-kirkko. Kirkko on rakennettu vanhojen ruttokuoppien päälle, jotta se saisi voimaa kahlita Diana (roomalainen kuun ja metsästyksen jumalatar).

15. Ten Bell’s Pub
Aivan Christ Churchin vieressä. Pubissa Gullin uhrit suunnittelevat kuninkaallista salaliittoa. Sinäkin voit tuopin ääressä miettiä omaa salaliittoasi. Suosittelen retkeä myös pubin vessaan, jossa on todella päräyttäviä tägejä!


Vastapäätä Ten Bell’siä sijaistee vanha Chapel market -markkina-alue. Nyt paikalla oli laaja ja hauska vintage marketti. Suosittelen kävelemään alueen läpi. Pääset suoraan Liverpool streetille, josta voit ottaa metron St. Paulille.

16. St Paulin katedraali
Vanha Dianan ja kuun palvonta paikka on keskellä karttaa, edellisten paikkojen kahlitsemana: Auringon jumalten, Obeliskien, miehisen rationaalisuuden… Naiseus on kahlittu miehisen vallan keskelle.

St. Paulilla on kova sisäänpääsy, ja minähän en maksa sisäänpääsymaksua kirkosta, joten en mennyt katsomaan Salomonin kiveä. Varsinkaan kun kirkossa ei saa sisällä kuvata.

Kun sitten lopuksi reitti on kierretty ja kaikki paikat on merkitty karttaan, ja ne  yhdistää viivoin, niin lopputuloksena on pentagrammi, jonka keskellä St. Paul sijaitsee. Alan Moore rakensi reitin Hawksmoorin kirkkojen ympärille ja lisäsi mukaan määrittävät pisteet, että reitti muodostaa pentagrammin.

Jos haluat tehdä tämän todella HC:na, tulee kaikki paikat käydä yhden vuorokauden aikana läpi. Kulkuvälineenä bussit lienevät parhaita silloin.

Mainokset

Tammikuun Mustamessu

Posted: tammikuu 20, 2013 in Kohde, Musiikki
Avainsanat:, ,

Seremonia ja Witchcraft Korjaamolla 12.1.2013

Koska kotimainen suosikkiyhtyeeni Eleanoora Rosenholm on taas keikkatauolla ja uutta levyäkin saanee odotella vielä jokusen tovin, niin tarvitsin jotain vastaavaa tilalle. Apu hätään löytyi toisesta Fonalin bändistä Seremoniasta.

Seremonia ammentaa inspiraationsa 60- ja 70-lukujen okkulttispsykedeelisistä folkkis-, hevi- ja rockbändeistä. Viitteitä löytyy niin Black Sabbathista, Led Zeppeliinistä, Black Widowista kuin Covenistakin. Biisien lyriikat ovat suomeksi ja kuulostavat aika veikeiltä: ”Padassa kiehuvat mustan kissan luut… Kuolleet on elossa, elävät kuolee. Paljaita jalkoja hornan liekit nuolee.

Lavalla mielenkiintoinen elementti on nuottitelineeseen kiinnitetty poronkallo. Kallo virittää bändin tunnelman kotimaisen okkultismin ja shamanismin pariin. Mustat esiintymisasut, korut ja sankka savu lavalla luovat synkkää tunnelmaa. Valot muodostavat lavan takaseinään psykedeelisiä kuvioita. Visuaalisesti ja musiikillisesti meno on kuin Vesimiehen ajan lopunaikoina. Kolme kitaraa lavalla soittamassa omia sävelkuklujaan on huisia.

Hienoja hetkiä Seremoanin keikalla on huilun tuleminen osaksi äänimaisemaa. Maalailevat folkmetal melodiankulut toivat mieleeni Led Zeppeliinin. Huilua mielellään olisin kuullut lisää. Lavan edessä kalju okkultisti heiluu kädet pirunsarvilla bändin laulaessa ja soittaessa”Antikristus 666, Antikristus 666…”.

Keikan ongelmaksi muodostu sen kesto. Seremonia soittaa n. 45 minuuttia. Heitä olisi mielellään kuullut enemmänkin, koska tämä bändi kiinnosti itseäni enemmän kuin pääesiintyjä, ruotsalainen Witchcraft.

Mielestäni on hienoa, että tällaista musiikkia tehdään tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Laulu Rock’n’rollin maailma on varmasti saanut inspiraationsa vanhoista 90-l saatananpalvontavalistusvideoista.

Pääesiintyjä Witchcarft soitti hyvin alun haparoinnin jälkeen. Bändiä sai odottaa ja alku tuntui vaan jatkuvan, vaikka ruotsalainen humppa olikin hauska sisääntulobiisi. Kappaleiden välillä oli turhia taukoja, mutta Witcraftin aikana oli kyllä upeammat psykedeeliset valot ja kuviot, kuin Seremonian setin aikana.

Englanniksi laulettu musiikki kuulosti hauskalta vahvalla ruotsalaisella aksentilla laulettuna. Witchcraftinkaan setti ei kestänyt kun noin tunnin. Kestoa olisi saanut olla reippaasti enemmän.

Korjaamo paikkana on mielenkiintoinen kulttuuritila, joka tarjoaa niin näyttelyitä, keikkoja kuin teatteriakin. Mukavan matalankynnyksen paikka siis. Akustiikka ja äänentoisto toimi hyvin. Musiikki tuli sopivalla volyymilla. Baarin puolella tosin pääsi syntymään todella pitkät jonot.

Tänään pitäisi mennä katsomaan illalla RENT. Mikä olisikaan sopivampi päivä, kuin jenkkien Halloween, Angelin suosikkijuhla? Angelin hautajaiskohtauksessa Mimi (muistaakseni) muistelee Angelia ja kertoo Halloweenin olleen hänen suosikkinsa kaikista juhlista.

Kuten varmaan jo TADAMin RENT arviosta muistatte, niin kyseessä on mulle varsin rakas ja henkilökohtainen teos, jollain tasolla niitä harvoja pyhiä asioita maailmassa. Hahmojen kohtalot kun tuntuvat olevan suoraan omasta ja lähipiirin elämästä.

Joskus lukiovuosina samaistuin tosi vahvasti Rogeriin, mutta joitain vuosia myöhemmin tajusin, että olen niin oman elämäni Mark. Kaikki mätsää yksi yhteen. Ironista vai surkuhupaisaa?

Hesarin teatterikriitikko Suna Vuori oli kehunut RENTiä, joten täytyy olla hyvä. Visuaalisuus kuvien perusteella on vähän ärsyttänyt, puvustus lähinnä. Mutta Angelin irokeesistä olen pitänyt! Mutta sen näkee illalla, jollei tämä alkkava lumisade hautaa meitä alleen. Launtaille olsi sit toiset liput RENTiin.

Mutta Halloweenista.

Halloween on ollut mulle tosi pitkään tärkeä juhla, johon olen aina panostanut. Pidin varmaan ala-asteella ekat Halloween juhlat kavereille ja sen jälkeen sitä onkin juhlittu eri muodoissa vuosien varrella. Niinä vuosinä, kun olen jaksanut kunnolla panostaa, olen itse kovertanut kurpitsalyhdyn ja muuttanut asuntoni sopivaksi.

Vanhasta kelttiperinteestä markkinajuhlaksi muuttunut Halloween ei silti ärsytä mua yhtään niin paljon, kuin esim joulu. Kun ihmiset alkavata puhua joulusta jo lokakuun alussa ja kaupatkin alkavat tyrkyttää joulua totean usein, että emmehän ole viettäneet vielä edes Halloweenia!

Olen nyt katsonut Buffy Vampyyrintappajaa paljon. Siinä todettiin mielestäni Halloweenista kivasti, etä silloin saat olla se kuka oikeasti olet, mutta pienellä twistillä ja potenssiin kymmenen.

Halloweeniin kuuluvat elokuvat. Nyt jättäisin tästä Halloween-leffasarjan pois. Esimerkiksi Tim Burtonin Sleepy Hollow tai Rocky Horror Picture Show sopivat paljon paremmin. Kunnon Halloween tunnelmaa ilman lempivien teinien silpomista 😉 Musiikiksi Diamanda Galasia ja illalla kävelemään pimenevälle hautuumaalle nauttimaan hautalyhtyjen valosta.

Tai jos haluat sen kurpitsalyhden tehdä, voit tehdä siitä kotoisamman version: naurislyhdyn! Myös alkuperäiset Jack O’ Lanternit olivat juuri nauriita. Mutta liekkö koko ja helpompi työstettävyys sitten vaihtaneet materiaalin kurpitsaksi?

Tätä oli odotettu. John Watersin vierailua. Saastan mestarin loppuun myytyä stand-up showt’a ”This Fithy World -Filthier and more horrible”  oli saapunut kuutelemaan sekalainen seurakunta. Minä ajoituksen mestarina saavuin jo hyvissä ajoin ja lunastin paikkani eturivin keskeltä. Mityään ei jäisi huomaamatta ja näkemättä.

Odotus ei tuntunut pitkältä vaan jonkinlaisessa transsissa istuin ja odotin. En musita mitään mitä luin tuona aijana kirjastani.

Sitten Herra Waters saapui lavalle viininpunaisissa kiiltonahkakengisään ja designtakissaan, viikset valloittavan hymynsä päällä.

Hyvällä maulla tehdyssä törkyshowssa osansa saavat melkein kaikki mahdollinen. Puhutaan mm. kummittelevista takapuolista, karhuista jotka käyttävät vammaisia adoptiolapsiaan munamagneetteina kokontumisajoissa ja Devinesta tottakai. Koska ollaan Suomessa osansa saavat myös Tom of Finland ja Robin. Justin Bieber on silti kuitenkin enemmän herra Watersin mieleen. Taroinoita riittää hassuista sattumuksista leffojen teon yhteydessä, ihmisistä joiden kanssa hän o0n ollut tekemisissä. Kaikki tämä lempeän ja rakastavalla tavalla.

Ja mikä parasta, John osaa ottaa yleisönsä ilman nuoleskelua valloittavalla läsnäolollaan. John on yksi meistä, tavallinen tärkysetä ja siksi me häntä rakstamme.

Miinuksena täydellinen kuvakielto. En saa ikuistettua herraa kuva-arkistooni. Nimmarijonossa saan itseni kärkeen ja saan omistuskirjoituksen kirjaan, joka on varastetuin kirjastonkirja Suomessa. Jotain edes. Pieni hetki tämän charmantin herran, kanssataiteilijan roskassa,  kanssa.

John, tule tänne uudestaan ❤

Tässä muutamia poimintoja Kulttuurieliitin alkusyksyn vierailuista lyhyesti. Kulttuuria riittää, mutta ei aikaa kirjoittaa 🙂

  1. Lady Gaga Helsingissä:Heti alkuun todettakoon, että tämä oli pettymys. Kaveriden kanssa saimme hyvän ajatuksen mennä keikalle ja jonottaa pitkään, pukeutua oudosti ja aiheuttaa hässäkkää. No pääsimme aivan eteen Monster Pitt alueelle. Sieltä ei sitten enää päässyt pois. Pissahätä vaivasi melki koko illan. Eka lämppäri, joku Gagan kaveri, oli aivan kamala.Illan ehdoton helmi oli varsinainen lämppäri, The Darkness. Telakalla ollut brittiläinen glambändi veti kyllä niin hyvin, että Gaga ei oikein sitten enää lämmittänyt.

    Gagan show kaikessa outoudessaan tuntui jo erikoisuuden tavoittelulta. Puvut olivat tylsiä ja massiivinen linnalavastus ei oikein innostanut. En ehkä ole otollisinta kohdeyleisöä. Kun sitten saimme kuulla pitkiä jenkkityylisiä yleisln nuoleskelupuheita, joista kärsin jo pääsiäisenä Emilie Autumnin keikalle, niin minähän tuskastuin ja tylsistyin. En minä halua kuulla koko iltaa olevani erikoinen ja ihana juuri siksi. Haluan nähdä showta. Onneksi lavalle saatiin teurastamomeininkiä ja Gagaa vedettiin jättimäisestä lihamyllystä läpi. Se ja kivääririntsikat olivat illan huippukohta.

  2. Linnateatteri: TrainspottingTurun Linnateatterin ja Ylioppilasteatterin yhteistuotanto Irvine Welshin kulttiteoksesta oli huikea. Kirjan parhaat ja pahimmat palat oli koottu herkulliseksi ja inhorealistiseksi paketiksi joka samaan aikaan nauratti hysteerisesti ja ahdisti aivan perkeleesti. Tämä jos mikä kävisi teineille päihdevalistukseksi.

    Näyttämösovituksessa oli säilytetty kirjan monologimuoto, mutta välillä nähtiin dramatisoitujakin kohtauksia. Kohtauksia leikattiin lavalla DJ-n soittaman musiikin rytmiin koreografioiden avulla. Toimiva ratkaisu. Teknon pauhu sopi myös tarinaan. Näyttelijäntyö oli vimmaista ja fyysistä. Suomessa en muista vastaava ennen nähneeni. Tällaista teatteri saisi olla. Ei pölyttynyttä ja kilttiä.

  3. Polaroid ValokuvataiteenmuseossaKiva pikku näyttely. Polaroid kuvia eri maista ja eri vuosikymmeniltä. Kuvat mainostetuilta isoilta nimiltä olivat aika vaisuja, mutta muilta löytyi. Kaija Papun sarja ”Kaikki oli täydellistä”, 2008, kirvoitti parhaat naurut.
  4. Disney’s AladdinKotimaisen Polar-illusionin ensimmäinen produktio. Riippumaton ryhmä pyrkii Broadwayn ja West Endin tasoisiin esityksiin. Täytyy alkuun hehkuttaa biisien orkestraatioita. En muista musikaalibiisien kuulostavan niin hyvältä aikoihin. Nyt kehun siis bändiä. Moitteet tulee lavastuksesta ja puvustuksesta. Se oli kökköä ja halvan näköistä. Suoraan leffasta kopioitua. Tässähän olisi voinut loistaa ja luoda rikkaamman maagisen maailman, mitä leffa tarjoaa. Poikkeuksina nukentekijän luomat Norsu ja Kameli! Hienoja yksityiskohtia. Näyttelijät olivat hyviä. Markku Nenosen Jafariin en syttynyt. Liian camp. Lentävällä matolla sai jopa minut paatuneen kyynikonkin liikuttumaan. Siinä oli taikaa. Henki oli mainio ja hienosti hengen kanssa käytettiin videotekniikka ja räjähteitä.
  5. Vuokko Hovatta Savoy-teatterissa:Vuokko Hovatta keikkailee harmittavan vähän. Tällä kertaa tutun bändin lisäksi oli saatu lisukkeeksi suurin osa biisien säveltäjistä: Tuure Kilpeläinen, Kerkko Koskinen ja Tuomo Prättälä. Säveltäjän kanssa Vuokko sitten tulkitsi kappaleitaan.

    Keikka alkoi mielenkiintoisesti Marzi Nymanin sooloesityksellä, jossa hän kitarallaan säesti Mikko Niskasen lyhytelokuvan. Kiva aloitus ja virtuoosimaista soittoa. Sitten päästiin itse asiaan. Vuokon ääni on kaunis ja kuulas. Jos jotain moitittavaa pitää hakea, niin tulkintaa lauluissa voisi olla. Nyt kaikki laulut tulevat samalla kirkasostaisella hymymentaliteetilla. Ei kaikkien tarvitse olla ryppyotsaisia.

    Kerkon mukaan oli todella jees, koska nyt ekaa kertaa kuulin livenä Kerkon ja Vuokon dueton ”Tuuli” niin kuin se on Lempieläimiä levyllä.

  6. Hengen ja Tiedon Messut Helsingissä:Tämä oli mielenkiintoinen tapahtuma, ei varsinaisesti kulttuuritapahtuma korkeakulttuurin näkökulmasta, mutta roskan näkökulmasta tämä oli ihan jännä. New Age hömppään retkahtaneille mammoille varmasti on kivaa maksaa kovaa hintaa Tarot-luennoista, digitaalisista aurakuvauksista jne, mutta itse en niinkään tästä saanut mitään irti, lukuun ottamatta pitkää keskustelua yhteisvapaamuurarin kanssa. Ilmeisesti ihminen kaipaa henkistymistä. Sen siellä näki. Kaikenikäisiä ja näköisiä ihmisiä oli saapunut paikalle.

Seuraavia teemoja mm. olisi tarkoitus käsitellä syksyn aikana vielä:

  • Green Days American Idiot
  • John Waters
  • Kerkko Koskinen Kollektiivi
  • Poliittiset sarjakuvat
  • RENT
  • Urbaanit tutkimusmatkat
  • Woyzeck

Kiirettä on pidellyt, joten tässä muutamia poimintoja Lontoon reissulta, jotka saattavat kiinnostaa lukijoita. Mukana hinnat. Lontoossa voi tehdä myös halpoja ja peräti ilmaisia asioita!

  1. Blood and Tears Walk: Kauhukierros kierrättää iltahämärässä ihmisiä murhapaikoilla ja muilla kalmantuoksuisilla kulmilla Itä-Lontoossa, eli siellä ”oikeassa” Lontoossa. Pidin tästä oikeastaan aika paljon. Kyseessä ei ollut säikyttely eikö liian makaabereihin yksityiskohtiin menty. Sopii siis herkemmillekin. Asioita tarkasteltiin myös kuivan brittihuumorin. Kohteina mm William Wallacen kuolinpaikka ja Fleet Street. Viiltäjä-Jackin rikospaikoilla tällä kierroksella ei käyty. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen tapa tutustua kaupunkiin. Voin suositella. (hinta 9£)
  2. Tower of London: Tähän olin oikeastaan aika pettynyt. Paras osio oli kieltämättä charmantin Beefeaterin kierros linnoituksen tiluksilla. Nyt saatiin myös makaabereja detaljeja! Vähän turistipaikkahan se on, mutta kyllä siellä muutaman tunnin sai kulumaan. (15£ opiskelijalta netistä tilattuna).
  3. Hunterian Museum: Mielenkiintoisimpia löytämiäni paikkoja. Viktoriaaninen lääketieteellinen kokoelma epämuodostuneita luurankoja, sikiöitä yms kaikkea friikkiä lääketieteellistä. Suosittelen kaikille kauhuromantiikan ystäville 😉 (ilmainen)
  4. Englannin vapaamuurareiden päämaja: Upea ja kaunis rakennus. Kierroksella pääsee näkemään rituaalitilat. Vaikka itse muurariudesta kierroksella ei pahemmin puhutakaan, niin pelkkä tilojen näkeminen on jo vierailun arvoista. Kierroksen jälkeen pääsee shoppailemaan vapamuurarikauppaan. Mukaani lähti vapaamuurarijoulupalloja. (ilmainen)
  5. Victoria and Albert Museum – theatre and performance: Design-museon teatteriosioon on kerätty pukuja, julisteita, pienoismalleja ja tarvikkeita teatterista, oopperasta, esitystaiteesta, rock-ja popmaailmasta. Tämä oli upea ja tunnelmallinen. (Ilmainen)
  6. Highgate Cemetery: Kauniit ja tunnelmalliset viktoriaaniset hautausmaat. Jos kaipaat goottiromantiikkaa ja villiintyneitä hautasmaita, tämä on must kohde! Läntiselle puolelle pääsee vain opastetulla kierroksella. Tämä on se upeampi. Itä-puolelle pääsee ilamn opastusta ja sinne on haudattu mm. Karl Marx. (Länsi 5£ opiskelijalta. Itä 3£)
  7. Saatchi-Gallery: Mielenkiintöinen nykytaidetta esittelevä galleria. Itse rakennuskin on kaunis. (Ilmainen)