Arkisto kohteelle tammikuu, 2013

Tammikuun Mustamessu

Posted: tammikuu 20, 2013 in Kohde, Musiikki
Avainsanat:, ,

Seremonia ja Witchcraft Korjaamolla 12.1.2013

Koska kotimainen suosikkiyhtyeeni Eleanoora Rosenholm on taas keikkatauolla ja uutta levyäkin saanee odotella vielä jokusen tovin, niin tarvitsin jotain vastaavaa tilalle. Apu hätään löytyi toisesta Fonalin bändistä Seremoniasta.

Seremonia ammentaa inspiraationsa 60- ja 70-lukujen okkulttispsykedeelisistä folkkis-, hevi- ja rockbändeistä. Viitteitä löytyy niin Black Sabbathista, Led Zeppeliinistä, Black Widowista kuin Covenistakin. Biisien lyriikat ovat suomeksi ja kuulostavat aika veikeiltä: ”Padassa kiehuvat mustan kissan luut… Kuolleet on elossa, elävät kuolee. Paljaita jalkoja hornan liekit nuolee.

Lavalla mielenkiintoinen elementti on nuottitelineeseen kiinnitetty poronkallo. Kallo virittää bändin tunnelman kotimaisen okkultismin ja shamanismin pariin. Mustat esiintymisasut, korut ja sankka savu lavalla luovat synkkää tunnelmaa. Valot muodostavat lavan takaseinään psykedeelisiä kuvioita. Visuaalisesti ja musiikillisesti meno on kuin Vesimiehen ajan lopunaikoina. Kolme kitaraa lavalla soittamassa omia sävelkuklujaan on huisia.

Hienoja hetkiä Seremoanin keikalla on huilun tuleminen osaksi äänimaisemaa. Maalailevat folkmetal melodiankulut toivat mieleeni Led Zeppeliinin. Huilua mielellään olisin kuullut lisää. Lavan edessä kalju okkultisti heiluu kädet pirunsarvilla bändin laulaessa ja soittaessa”Antikristus 666, Antikristus 666…”.

Keikan ongelmaksi muodostu sen kesto. Seremonia soittaa n. 45 minuuttia. Heitä olisi mielellään kuullut enemmänkin, koska tämä bändi kiinnosti itseäni enemmän kuin pääesiintyjä, ruotsalainen Witchcraft.

Mielestäni on hienoa, että tällaista musiikkia tehdään tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Laulu Rock’n’rollin maailma on varmasti saanut inspiraationsa vanhoista 90-l saatananpalvontavalistusvideoista.

Pääesiintyjä Witchcarft soitti hyvin alun haparoinnin jälkeen. Bändiä sai odottaa ja alku tuntui vaan jatkuvan, vaikka ruotsalainen humppa olikin hauska sisääntulobiisi. Kappaleiden välillä oli turhia taukoja, mutta Witcraftin aikana oli kyllä upeammat psykedeeliset valot ja kuviot, kuin Seremonian setin aikana.

Englanniksi laulettu musiikki kuulosti hauskalta vahvalla ruotsalaisella aksentilla laulettuna. Witchcraftinkaan setti ei kestänyt kun noin tunnin. Kestoa olisi saanut olla reippaasti enemmän.

Korjaamo paikkana on mielenkiintoinen kulttuuritila, joka tarjoaa niin näyttelyitä, keikkoja kuin teatteriakin. Mukavan matalankynnyksen paikka siis. Akustiikka ja äänentoisto toimi hyvin. Musiikki tuli sopivalla volyymilla. Baarin puolella tosin pääsi syntymään todella pitkät jonot.

Mainokset

Marina A

Posted: tammikuu 14, 2013 in Elokuvat
Avainsanat:, ,

Marina Abramovic: The Artist Is Present (2012)
Ohjaus: Matthew Akers ja Jeff Durpe

Mielen tyhjentäminen. Keskittyminen. Oleminen ja antautuminen. Kohtaaminen.

Dokumenttielokuvassa ”Marina Abramovic: The Artist Is Present”, serbialainen, nyttemin new yorkilaistunut  performanssitaiteilija Marina Abramovic valmistautuu retrospektiivinäytelyynsä New Yorkin MoMAssa. Elokuva seuraa näyttelyprosessin etenemistä ja samalla käy läpi Abramovicin elämää ja valottaa tämän taustoja. Puheenvuoroon pääsevät myös entiset ja nykyiset rakastetut.

Marina syntyi Belgradissa 1946, silloisessa Jugoslaviassa serbiperheeseen. Hänen äitinsä oli tiukka kommunisti, joka ei antanut lapselleen rakkautta, ettei pilaisi tätä. Vastapainona kylmälle äidille hänen uskonnollinen isoäitinsä oli lempeä ja rakastava. Ehkä juuri tämän ristariidan takia näyttelyn promokuvissa hän esiintyy paholaisen sarvet päässään. Vahvat ja kauniit kasvonpiirteet ovat jotenkin noitamaiset, mutta eivät niin julmat, kuin esimerkiksi vokaali-avant garde taiteilija Diamanda Galasilla.

Kun Marina pohtii yhteistyötä taikurin kanssa performanssissa, hänen entinen rakastajansa ja retrospektiivin kuraattori Klaus Biesenbach tyrmää idean ja toteaa, että taikatempuissa on kyse illuusioista. Marinan taiteessa taas todellisuudesta. Abramovicin keholliset ja vaativat performanssinsa ovat kohonneet ikoniseen asemaan taidemaailmassa, vaikka alkuaikoina hän usein kohtasikin kysymyksen: ”Miksi tämä on taidetta?”.

Abramovicin mielestä kaikkein vaikeinta olla tekemättä mitään ja vain olla, luoda karismaattinen tila, jolla ottaa yleisö haltuun. Elokuvassa hän pitää nuorille taiteilijoille työpajaa, jossa opyritään löytää oikea keskittyminen, että taiteijat voisivat esittää MoMAn näyttelyssä Abramovicin vanhoja performansseja.

Iso osa elokuvan historiaosuutta käsittelee Marina Abramovicin ja Ulayn yhteistyökautta. He olivat työpari ja toistensa rakastajat. Heidän suhteensa ja taiteensa oli intohimoista. Toisissaan he kohtasivat vertaisensa. Taiteen suuria pareja. Heidän yhteistyönsä oli hedelmällistä ja tuona aikana he tekivätkin uransa parhaita teoksia. Mitä parempia heidän teoksensa alkoivat olla, sitä huonommaksi heidän rakkaussuhteensa kävi. Heidän suhteensa rakastavaisina ja työparina päättänyt vaellus Kiinan muurilla on jollain tavalla todella liikuttava: molemmat aloittivat muurin ääripäistä ja kohdatessaan lopulta muurin keskellä kolmen kuukauden vaeltamisen jälkeen he hyvästelevät toisensa.

Marina saa voimansa yleisöstään. Yleisö on hänen rakastajansa. Hän vaatii yleisöltään paljon, mutta paljon hän myös antaa. Performanssissaan ”Artist Is Present” hän istuu koko näyttelyn ajan (kolme kuukautta, kuutena päivänä viikossa) ja yleisöllä on mahdollisuus istua häntä vastapäätä ja olla katsekontaktissa hänen kanssaan. Ihmisten tunteikkaat hetket kahden Marinan kanssa hänen performanssinsa aikana ovat kauniita.

Kun sitten pöytään istahtaa Ulay, tilanne on kuin vuosikymmenten takaa, jolloin pari teki yhdessä performanssia, jossa he istuivat vastakkain pöydän ympärillä. Marinan kasvoilta voi lukea suurta tunnemyllerrystä. Kasvon ilmeillä Ulay rahoittelee Marinaa ja vakuutta kaiken olevan hyvin. Lopulta Marina liikuttuu kyyneliin ja vanha pari halaa toisiaan.

Kun miettii mitä kaikkea Marina Abramovic on uransa aikana tehnyt performansseissaan: juossut seinää vasten niin kauan, että pyörtyy; antanut ihmisille erilaisia välineitä ja vapauden tehdä niillä hänelle mitä haluaa, ei voi olla kuin kunnioittamatta tätä naista ja samalla rakastua häneen.