Lontoon keikat ja näyttelyt elokuun reissulta.

Posted: lokakuu 14, 2012 in Kuvataide, Musiikki
Avainsanat:, , , , ,

Lyhyesti keikoista ja näyttelyistä, jotka näin reissulla.

 

  1. Steampunk concert: Abney Park/ Sunday Driver/ Dr. Elemental.

    Sattuipa niin että kaverini sattuivat olemaan Lontoossa samaan aikaan kanssani ja suosittelivat ko bändejä, joten itsekin päätin mennä kuuntelemaan. Onnekseni keikkapaikka sijaitsi hostellini läheisyydessä.

    Steampunk musiikissa on mielenkiintoinen asia. Tyyli näkyy ehkä parhaiten esiintyjien puvustuksissa ja lyriikoissa, ehkä itse musiikissakin. Dr. Elemental on Allan Quatermain-tyylinen seikkailijaräppäri. En tästä niin innostunut, koska räp. Mutta Sunday Driver sulatti sydämeni intialaisen vivahteikkaalla eteerisellä etnollaan. Mahtavaa ja kaunista. Pidin tästä jopa enenmmän kuin itse pääesiintyjä Abney Parkista, jonka musiikki ammentaa industrialista, mutta paikoitellen tuo mieleen Nick Cave and ther Bad Seedsin.

  2. Damien Hirst Tate Modernissa.

    En ole oikeastaan koskaan erityisemmin innostunut Hirstin teoksista. Pallomaalauksia vihaan ylikaiken ja eläimet säilöissä tuntuvat lähinnä spektaakkelin tavoittelulta. Mutta pitihän minun päästä kokemaan se spektaakkeli.

    Pahimmat ruuhkat olivat jo menneet, joten sain rauhassa katsella teoksia. Hai näytti todella masentuneelta, mutta muuten teokset kyllä toimivat. Näyttely sopi kuolema-teemaan, joka tuntui hiipineen retkeni teemaksi rockin lisäksi. Suurin pettymys oli timanttikallon puuttuminen. Suurimman vaikutukseni minuun teki huone täynnä eläviä perhosia. Kaiken sen kuoleman ja lääketieteen keskellä ripaus elämää tuntui hyvältä, kun perhonen laskeutui olalleni lepäämään.

  3. David Bowie-night:

    Kaupunkiseikkailuni campeimpia juttuja. Eräänä iltana eräässä pubissa Liza Minelliksi itsensä leikellyt Drag-esiintyjä esitti David Bowien kappaleita. Hyvin vetikin. Rockuskottavuutta riitti. Eturivissä istunut 80-v ladykin nautti näkemästään täysin.

  4. Yoko Ono Serpentine Galleryssä:

    Kesän toinen näyttely, jonka näin Yoko Onolta. Lontoossa oli esillä installaatioita ja klassikoita. Ehdoton suosikkini oli Amaze, pleksimuovista rakennettu labyrintti, jossa museovieraat saivat kulkea. Koska osallistavataid eon lähellä sydäntäni, piti tätä päästä kokeilemaan. Kokemus oli mieletön. En tarkemmin ala kertomaan mikä teoksessa oli pointtina. Se pitää kokea.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s