Muistiinpanoja kesältä

Posted: elokuu 19, 2012 in Kirjallisuus, Kuvataide, Musiikki, Teatteri

Tässä joitain merkintöjä kesän kulttuurijutuista.

Kirjat:

  • James Joyce – Odysseus: Kahlasin Pentti Saarikosken käännöksen läpi ja sen jälkeen kuuöin uudesta helppotajuisemmasta käännöksestä. Voin sanoa lukeeneni tämän, mitään en muista siitä. Vähän kuin hyvät bileet. Olin paikalla, mutta muistikuvi illan kulusta ei ole.
  • Craig Thompson – Habibi: Tiiliskivimäinen, kauniisti kuvitettu erilainen rakkaustarina sukeltelee kristillisjuutalaisislamilaismytologian maisemissa, mutta kutoo oman ehyen tarinansa. Traagista ja kaunista. Kuvitus on upeaa ja yksityiskohtaista.
  • Brett Easton Ellis – Lunar Park: Fiktiivinen omaelämäkerrallinen romaani kertoo keski-ikäistyvän rappiomiehen perhe-elämästä, Easton Ellisille tyypilliseen tyyliin. Paikoitellen hauska, välillä inhorealistinen ja kauhulla mässäsilevä, vähän niinkuin American Psyko, jonka päähenkilö Patrick Bateman myös seikkailee romaanissa.

Konsertit:

  • Metallica – Black: Metallica soitti legendaarisen Black-albuminsa. Show oli näyttävä: valoa, tulta, räjähteitä ja videota. Erityiskiitosta tausta- ja sivuvideoiden livemiksauksesta! Saisi muutkin artistit käyttää VJ:tä matkassaan. Eloa ja menoa. Lopun laseshow oli upea. Ja kyllähän sedät hyvin jakoisvat vetää.
  • Hector: Mahtavaa meininkiä konkarilta. Tuli jopa mahtava happoklassikko ”Vanhankirkon puistossa” (MacArthurs Park), joka tosin Hecotrin käännöksenä hieman menettää alkuperäistä monitulkintaisuuttaan. Työttmän arkiveisu oli kivasti päivitetty 2010-luvulle räpiksi.
  • Sting: Pienellä kokoonpanolla isossa puistossa. Ehkä intiimimpi tila olisi ollut kivempi, mutta joskus vähemmän on enemmän. Upeat sovitukset toivat alkuaikojen rockmeiningin paremmin esille, kuin tätä edeltäneet sinfoniakiertueet ja keskiaika-luuttusessiot. Illan huippuja oli Desert Rose. Väreet kulki kropassa. Se karkotti jopa sateen pois vahvuudellaan.
  • Improvisaatiomusiikkikonsertti Duo Iiro Ollila ja Hannu Risku: Ai että nauratti. Hysteerisen hauskaa, mutta myös koskettavaa ja kantaaottavaa. Vantaankoskesta kertova punk-biisi osui ja upposi. Loistavaa!

Näyttelyt:

  • Yoko Ono Moderna Museetissa: Näyttely koostu Onon score-teoksista, eli ohjeista, kuinka teokset tulisi tehdä. Mukana oli myös vidoeita ja legendaarisia dokumentaatiota joistain teoksista. Mukavaa oli, että tilaa oli jätetty omalle mielikuvitukselle luoda teos mieleensä.
  • Art is so Gay Forum Boxissa: Pride-teemanäyttely. Paikoitellen erittäin hyviä teoksia, paikoitellen harrastelumeininkiä.
  • Georgia O-Keeffe Tennispalatsi: Näyttelyn ongelmaksi muodostuvat teostekstit, jotka pohjustavat liikaa väärää vaikutelmaa ja tulkintaa teoksista. Ihan siedettäviä maalauksia, värimaailma paikoitellen muistuttaa oksennusta. Modernismia Ameriikasta.
  • Helene Schjerfbeck Ateneumissa: Tätäkin vaivaa sama, kuin edellistä: teostekstit. Näyttely on ahdettu aivan täytteen. Mukana myös useita luonniksia valmiista maalauksista. Vähemmälläkin olisi pärjännyt. Plussaa ”Toipilaan” luonnoksista. Jos Disney tekisi vuohi-elokuvan, päähahmo näyttäisi luonnosten lapselta.

Teatteri:

  • Hairspray: Musiikkiteatterikoulu Skenen nuoret vetivät hyvin. Tarina on vaan vähän liikaa naisyleisöä kosiskeleva ja imelä. Camp-henkeä onneksi löytyy myös. Miinusta tylsästä käännöksestä ja Ednan puvuista. Puvut näyttivät halvoilta Drag-queenin vaatteilta. Vaikka hahmoa esittää mies, ei sitä tarvitse puvuilla alleviivata.
  • Peter Pan Suomenlinnassa: Mahtavaa tykistystä. Modernisointi ottaa mukaan Pelle Miljoonan biisit ja tekee Peteristä punkkarin. Koukku oli mahtava glamgoottimarilynmanson valloittavalla falsettinaurulla. Lavastus tuo mieleen sirkuksen, huvipuston ja elokuvan Lost Boys. Kesän ehdottomia helmiä. Miinuksena lapsikatsojat, jotka ei osanneet arvostaa ja kommentoivat kesken esitystä. Mä olin ihan fillareissa. En halua koskaan kasvaa aikuiseksi. Naisseura arvosti tarinan naisnäkökulmaa kovasti.
  • Dogville: Lappeerannan kaupunginteatterin tulkinta Lars von Trierin elokuvasta. Tarinan brechtiläinen pohjatarina oli otettu huomioon ja näyttämötulkinta oli varsin brechtiläistä. Minut vieraannuttettiin ja ulkopuolelta tarkastelin tapahtumia jopa ahdistukseen saakka. Ensemble toimi hienosti yhteen ja koreografin käyttö ensamblen liikuttamisessa toimi hienosti. Ei tällaista teatteritaidetta hetkeen olekaan saanut katsella. Vahvaa ja vaikuttavaa.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s